Huomaathan että index-sivuna täällä on blogi, etusivu löytyy erikseen navigoinnista.

Älä jätä mua, jätin jo.

16.11.2012 / Älä jätä mua - Mikael Gabriel

En koskaan ole erityisemmin kuunnellut Mikael Gabrielia enkä ole koskaan välittänyt, mutta biisin nimen bongatessani youtubesta niin oli pakko kuunnella. Tällainen musiikki ei itseasiassa ole kovasti mieleeni, mutta onneksi alla oli sanat jotka luettuani rakastuin. Tämä biisi kuvaa täydellisesti exääni. Erosimme pari kuukautta sitten, mutta olemme edelleen ystäviä ja paljon tekemisissä. On siinä paljon minuakin, mutta jos mietin tätä hänen näkökulmastaan rupean melkein itkemään, vaikka minähän se "ilkeä" olen koko ajan ollut. Linkitän sanat tänne, sillä lauluthan ovat runoja ja tämä on kaunis runo.

I need you right here Next to me 'Cause there ain't nobody Would love me the way you do That's why I'm over here On my knees Hey girl I wish You don't leave me

Mul on aikaa kertoo sulle kaikki, Ja et mä kaipaan meitä. Enkä pysty sitä peittää, Loppujen lopuksi ypö yksin täällä seistään. Meit ei oo, Me oltii liian heikkoo tekoo. Sä oot syy miks taas kauhon keittoo kurkkuu. Mikset sä pidä must kii, Oon ku kartturi ilman kuskii. Mä huudan ohjeit mut auto menee puskii, Älä anna mun kuolla mun tuskii. Mä haluun enemmän elämältä odottaa, Mä haluun enemmän eli sut kokonaa. Mitä se vaatii? mä oon valmis kaikkeen, Mä oon valmis panostaa mun täydelliseen naiseen. Tavallinen tavallaan, taivas iskee salamaa, Mä toivon vaa et tavataan taas.

I need you right here Next to me 'Cause there ain't nobody Would love me the way you do That's why I'm over here On my knees Hey girl I wish You don't leave me

Kuuntele, kuuletsä miten mun sydän lyö, Luuletsä tosissaa et tää ois ohi yhes yös. Mun tuskaa ei sammuteta noin vaa, Mä esitän miestä mut oon avuton poika. Mikä mun sydämen sais vielä sykkimää, Ympärillä jätetää, ihmiset on yksinää. Emmä haluis ees ajatella pahinta, Ollu suhun koukus siit asti ku olin kasilla. Minä ja vihko sininen kaiken se sietää, Tää mun herkkä puoli on nyt päivien viemää. Ja se tietää kauan enne mieltäni, Sä kuvotat mua ja se miten mä siedin sua. Mä en haluu sua takas tänne koskaa, Miten sä kehtaat tulla takas ja kostaa. Paha pois sielustasi toivon todellaki Vittuu myrkky omenasi, paholainen ovellani.

I need you right here Next to me 'Cause there ain't nobody Would love me the way you do That's why I'm over here On my knees Hey girl I wish You don't leave me

Miksen pysty unohtaa anna mulle syy, Miksen pysty sun uutta suhdetta hyväksyy. Emmä haluu olla kenellekkää este, Mun sydän lyö tahtii tahdin keskelt. Sydän raukka ei nää huomista aamuu, Tytöt on tähtii kunnes ne sammuu. Sammunu mieli kuolee hiljallee, Kirjain kirjaimeen kaks hiljasta sanaa. Rakastan sua, ja se sattuu myöntää, Tajusin sen vaa liian myöhää. Sä kusetit, petit, vedit mut alas, Mut rakas sun pitää tajuu mä en tuu takas. En pysty vaikka haluaisin sun kanssa kulkee, Mun suojeluvaisto voittaa ne tunteet. Ja paskasta kukkii lumpeet, Tää kehä sulkeutuu vihdoin umpee.

I need you right here Next to me 'Cause there ain't nobody Would love me the way you do That's why I'm over here On my knees Hey girl I wish You don't leave me

Ehkä ihan loppua kohden sanat eivät täysin täsmää, mutta silti ihanat. Varsinkin tuo alkusäkeistö ja kertosäe. Mutta toimii se silti! Tänään tällaista lyriikkapostailua.

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Pyrkimys lauantaihemmotteluun

11.11.2012 / Pumppaa - Aste

Näin sunnuntai illalla lauantai postailua. Yritän päivitellä menojani enemmän tai vähemmän ahkerasti kalenteriini, vaikkakin usein pidän liian isoja taukoja. No, lauantaina huomasin että pieni 10 rivin tila kalenterissa ei riittänytkään kunnolla kaikkeen. Mietin silloin että ehkä tästä päivästä voisi kirjoittaa (tylsän) päivä elämästäni bloggauksen. No, tässä sitä sitten on, lukekaa jos kiinnostaa.

Pohjustan sen verran, että perjantai vapaailtani meni kuten jokaisella, eli punttireissu kaverin tehtyä oharit vaihtui pikkusiskon raahaamisen uimahalliin ja ensin 500m vesijuoksua ja sitten 500m vapaata uintia. Olin niin poikki että makasin "koomassa" peiton alla katsomassa nenäpäivälähetystä ja siitä 5 min niin nukahdin edes katsomassa Big Brotheria. (Okei en seuraa BB:tä mitenkään kovin aktiivisesti, mutta koska koko muu talo seuraa niin...). Alkuperäinen suunnitelma oli mennä kaupunkiin baarikierrokselle. Lauantain päätin sitten pyhittää itseni hemmottelulle.

Heräsin joskus 10 aikaan lauantai aamuna. Mietiskelin mitä tekisin sillä halusin hemmotella itseäni raskaan työviikon jälkeen. Päätin lähteä shoppailemaan ja soitin ystävälleni että jos hän haluaisi lähteä tyttöystävänsä kanssa kanssani kaupunkiin pariksi tuntia pyörimään (kyllä, kyseinen kaverini on myös tyttö). Se sopi ja lupasin hakea heidät ja mentäisiin sitten. Ei mitään, olin joskus yhden tienoilla varmaan heidän luonaan ja siinä meni vielä hetki meikkaillessa yms. Kun olimme lähteneet joskus puoli kahden tienoilla ja olimme juuri tulleet kaupunkiin he päättivät kertoa että heillä oli kahdelta pyykkitupa ja piti keritä vielä ruokakauppaan (johon aikaisemmin olin luvannut heidät kuskata kun kummallakaan ei ole autoa). Olin hyvin otettu tästä ja kun heitin heidät sitten kotiin menin yksinäni pyörimään keskustaan, ei kauheasti kiinnostanut nähdä ketään...

Menin sitten Café Wikholmiin syömään herkullisen lämmin kana-vuohenjuusto-punasipuli-vuohenjuusto-salaatin. Wikholmin salaatit eivät koskaan petä, ne tekevät minut aina iloiseksi! Omnomnomnom. Sitten pyörein muuten Isokarhussa ja ostin uuden biletuubitopin ja kaikkea pientä sälää, kuten kasvonaamioita, pesupusseja, meikkisuteja ja vedessä kelluvan ihanan ruusukynttilän. Rakastan kynttilöitä yli kaiken!

Myöhemmin eksyin Prismaan josta ostin pari DVD:tä ja kukkamultaa. Multaa ostin siksi että yritän kasvattaa pomelon siemenistä pomelo... ...puuta? Mikä se on? Pomelo on maailman paras hedelmä, mutta en itse asiassa tiedä missä se kasvaa... Noloa! Veikkaan että puussa tai pensaassa. Pomelo on siis sitrushedelmä, maultaan ehkä appelsiinin ja greipin väliltä, mutta molempia huomattavasti isompi kooltaan. Kannattaa maistaa jos ette ole koskaan syöneet! Sen kuoriminen on vain ärsyttävää, sen kuori on yleensä 1-2cm paksuinen... Mutta on se sen arvoista!

Illemmalla menin kaverin luo katsomaan Sinkkuelämää DVD-boksia ja juomaan pari Sommersbytä. Kaverin pikkuveli heitti meidät vielä sitten kaupunkiin parille ja syömään terveellisesti kebabbia ja sitten kotiin. Join siis vain sen verran, että olen ollut ajokunnossa koska jouduin ajamaan kotiin vielä kaverin luota. Aamullahan olisi isänpäivä ja pitäisi olla kotona. Siellä odotti paketissa myös isänpäivälahjani, Juha Vuorisen uusi Kaksipäisen vekaran varjossa (26,90€). Että olisi parempi olla sitten hyvä kirja!

Eiköhän tämä postaus ollut sitten tässä, kiitos jos jaksoitte lukea!

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Vetäydyn yksinäisyyteen - itsetutkiskelua, osa 1

5.11.2012 / Ulkonäkö suojaa sukupuolitaudeilta - Klamydia

Viime aikoina olen ollut jokseenkin masentunut. Johtuuko se sitten aika negatiivisista tapahtumista jotka ovat loppu kesää / syksyäni varjostaneet, yleisestä syysmasennuksesta vai horoskoopistani, jonka mukaan olen ajoittain taipuvainen syvempiin masennuksiin varjostaen muuten iloista luonnettani. Joka tapauksessa huono olo on viime aikoina varjostanut minua.

En osaa selittää miksi pahasta olosta on tullut näkymätön ystäväni. Olen silti melkein aina ollut taipuvainen jonkinasteiseen syys- ja kevät masennuksiin. Syksyssä ahdistaa nopea pimeä (vaikka vain hetken, sillä pidän siitä että on joko täysin pimeää tai täysin valoisaa, inhottava hämärä saa minut ahdistuneeksi), mutta ehkä enemmän kuitenkin kylmä. Rakastan valoa ja lämpöä. Ehkä tämä on vain sitä?

Viimeisten kuukausien aikana minulle on tapahtunut kaikkea epämukavaa, jotka ovat voineet edistää normaalia syysmasennustani. Erosin poikaystävästäni, jonka kanssa olimme melkein kolme vuotta yhdessä. Olen töissä mm. vanhusten ruokapalvelussa jossa viemme ruokaa kotona asuville vanhuksille. Yhtenä kertana tässä sain soittaa hätänumeroon löydettyäni yhden kuolleena. Toinen kerta kun näen elämässäni ruumiin. Eikä tätä oltu aseteltu sairaalaoloissa omaisten silmille. Töissä on muutenkin ollut vähän ongelmia koska olen koko ajan väsynyt ja teen virheitä. Nukun öisin 4-5 tuntia tai sitten muutaman tunnin pätkissä pidempiä jaksoja. Melkein joka öiseksi tavaksi on tullut katsoa kelloa klo 3.00, mikä on maailman pelottavinta! Miten voi joka yö herätä katsomaan kelloa kolmen aikaan yöllä (tai vähän jälkeen). Olenko katsonut liikaa antikristuselokuvia vai missä vika?

Vähän yli 60-vuotias isoisäni on myös aika huonossa kunnossa. Vanhempien kanssa menee myös välit jatkuvasti ristiin ja oma kämppä kuulostaisi niiiiin ihanalta ajatukselta, mutta koska vietän pakollista välivuotta lakituksen jälkeen ja töihin minulla on kotoa 3km matka niin ei olisi fiksua vielä muuttaa yksin kun voi tienata säästöön ja porukat jaksaa katsella mua nurkissaan ainakin hetken aikaa. Lisäksi miesrintama on aika heikko ja jos jotain on ollut niin baarissa on joku aknenaamainen jolla on juuri pallit laskeutuneet yrittänyt iskeä tökerösti tai muuten joku ulkoisesti (ja sisäisesti) epämiellyttävä takiainen joka ei ymmärrä kuudensien pakkien jälkeenkään jättää mua rauhaan. Miksi en voi saada edes yhtä mukavaa laastarisuhdetta?

Viime yönä (sunnuntai iltana) tuli totaalinen ahdistuminen joten pakkasin ooppelini täyteen ja lähdin mökillemme nauttimaan rauhasta ja omasta seurastani. Menen tiistaina iltavuoroon (klo 13) joten kai viimeistään siihen mennessä minun olisi palattava takaisin sivistyksen pariin.

Onko muilla havaittavissa syysmasennusta tai muita merkittäviä tunnepurkauksia?

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Kerro kerro kuvastin, osa 1

4.10.2012 / SM - Klamydia

Tämän blogisarjan idea on kertoa ulkonäkööni liittyvistä valinnoista. En jaksaisi pitää mitään muoti- tai itsehoitoblogia, mutta ajoittain aihetta sivuuttavat merkinnät ovat minun juttuni. Tänään aiheenani on melko tylsä ja ehkä jopa osan mielestä nolo juttu: säärikarvojen poisto.Tämän blogisarjan idea on kertoa ulkonäkööni liittyvistä valinnoista. En jaksaisi pitää mitään muoti- tai itsehoitoblogia, mutta ajoittain aihetta sivuuttavat merkinnät ovat minun juttuni. Tänään aiheenani on melko tylsä ja ehkä jopa osan mielestä nolo juttu: säärikarvojen poisto.

Aloin suhteellisen myöhään sheivaamaan säärikarvojani koska ne ovat aina ennen olleet todella vaaleat eivätkä ne juuri häirinneet. Aluksi ajelin ne ihan höylällä, mutta kun osa alkoi tummumaan niin aloin käydä sokeroinnissa. Se sattui niin älyttömästi että kahden kerran jälkeen totesin että ehkä voisin keksiä jotain muuta.

Niinpä ostin Veet-merkkisiä kylmävahaliuskoja ja vaikka nekin kirpaisevat ei se ole lainkaan verrattavissa siihen tuskaan mitä minulla oli sokeroinnissa. Vaikka yhdessä paketissa oli 16 liuskaa, niin silti se ei riittänyt kuin juuri yhteen jalkaan. Hinta paketilla oli vajaa 7 euroa (6,9e), mutta ostan mielelläni toisenkin paketin jotta saan molemmat jalat vahattua.

Jalkani näyttävät ehkä paremmalta höyläämisen jälkeen (kolmiteräisellä höylällä), mutta haluan karvoista eroon ajan kanssa. Tai ei niistä koskaan varmaan eroon kokonaan pääse, mutta ainakin vähentymään. Ja ne pysyvät kauemmin pois kun höylällä. Ja jos nyt talven ahkerasti vahailen sääriäni niin ehkä ne ovat kesällä jo paremmat kuin tänä kesänä.

Tosin ostin myös nyt Veet-karvanpoistovoidetta, mutta en ole vielä kokeillut sitä, onko jollain kokemuksia? Millaisia ongelmia muilla on säärikarvojen kanssa? Vai nolottaako aiheesta edes puhua? Ja jos ei nolota, niin onko jotain hyviä vinkkejä? Itse olen hyvin avoin monessa suhteessa ja haluan jakaa sitä myös muille. Lisäksi nautin kun saan herätettyä ihmisissä reaktioita. Olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Coraline varjojen talossa

6.7.2012 / Vie mut kotiin - Jesse Kaikuranta

Heips! Nyt vähän vapaata kirja-arvostelua. Luin pitkästä aikaa kirjan Coraline varjojen talossa. Nimenomaan pitkästä aikaa, viime kerrasta ainakin kuusi vuotta, mutta luultavasti seitsemän tai kahdeksan. Ennen vuotta 2006 tai ihan sen alussa kuitenkin. Muistan sen vain siitä että kirjan päähenkilön nimi (Coraline) inspiroi pisimpään kestäneen roolipelihahmoni nimen.

Coraline on pieni tyttö, jonka perhe-elämä on valitettavan tosi nykymaailmassa: ainoa lapsi joka viettää paljon aikaa yksin vanhempien töiden takia. Arvioni mukaan nuorempi kuin esipuberteetin ikäinen tyttö olisi, veikkaan 7-9 -vuotiasta, luultavasti lähempänä seitsemää. Aikaisemmin lukiessani kirjaa olin hiukan lähempänä tuota ikää, jotakuinkin 11 tai 12-vuotias, joten kirja oli jotakuinkin ”tavallinen”. Nyt se tuntui selkeästi enemmän lastensadulta, mitä se oikeastaan onkin, mutta kyllä se silti sai tämän ”aikuisen” 18-vuotiaan mukaansa. Ehkä psykologian kiinnostukseni takia, näin koko kirjan uudesta kulmasta. Voisin alkaa analysoimaan kirjan monia symboleja yms. mutta se vaatisi jo melkein useamman esseen, joten jätän väliin. Jos joku haluaisi kuitenkin analysoida kirjaa kanssani, olen valmis keskustelulle. :)

Kirja oli kuitenkin nerokas, miten ovesta aukeaa portti rinnakkaismaailmaan missä paha äiti haluaa itselleen lapsen. Kiinnostavaa. Kirjasta on jo aikoja sitten tehty elokuva (jonkinlainen nukkeanimaatio ilmeisesti(?)), jota en ole kuitenkaan nähnyt. Melkein haluaisin nähdä sen, mutta pelkään että se pilaisi näkemykseni kirjasta. Onko kukaan katsonut kyseistä elokuvaa?

- - -

Lopuksi haluan siteerata Jesse Kaikurannan kappaletta Vie mut kotiin. Se on koskettanut mua oikeasti tosi paljon, mikä ei ole lainkaan mun tapaistani. Kaikurannan ääni on myös mahtava, ei uskoisi kun katsoo kaverin ulkonäköä… Juuri sellainen mikä saa mut ihan pauloihinsa. Siteeraan säkeet jotka ovat erityisesti koskettaneet mua, vaikka koko kipale sinänsä on jo sellainen. Varsinkin juhannuksen jälkeen tuli kaikkea pohdittua… :D Koko kappaleen voitte kuunnella ylhäällä olevasta linkistä.

Vie mut kotiin uudelleen, laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja. Pyydän palan taivasta, ja pari suudelmaa.

En anna takuita, nyt riskillä vaan. Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa, jos alkaa kaduttaa.

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Juhannusbloggailua hiukan myöhässä.

13.6.2012 / Villi ja vitun vapaa - Petri Nygård

Piti tehdä joku juhannusteksti mutta se hiukan jäi, mutta teen sen nyt. Ensimmäiseksi haluan sanoa, että melkein poru pääsi kun tajusin että unohdettiin ottaa kuvia juhannuksena! Pari kännykkäkuvaa muutamasta vammasta löytyy, mutten niitä halua julkaista.

Asun siis vielä toistaiseksi kotona, kun en päässytkään opiskelemaan lukion jälkeen ja tuoreena ylioppineena vietän välivuotta pizzeriassa töitä tehden. Muu perheeni lähti kesälomareissuun joten talo on jätetty minun huostaani, buahahhaaa. :D No okei, siis vakavasti. Järjestimme juhannusbileet sitten meillä, väkeä tuli sovitusti about viitisentoista, joista melkein kaikki jäivät yöksi.

Tämän juhannuksen onnettomuussaldo alkoi olla jo ihan hyvä, yksi astui rannassa jonkun kiven yms. päälle ja jalkapohjassa 2x1cm kokoinen ja varmaan 1cm syvä reikä. Toinen kaatui saunassa kiukaan päälle ja kolmannella tuli riitaa ex-poikaystävänsä kanssa ja lähti ajamaan neljältä yöllä kännissä ja oli ojassa ensimmäisen sadan metrin jälkeen. Uskooko kukaan enää kun sanon että meillä oli oikeasti rauhallinen juhannus ja kaikilla (jos näitä välikohtauksia ei oteta laskuun) oli hauskaa? Epäilen, mutta näin oikeasti oli! Tämä kaveriporukka on oikeasti tosi rauhallinen, mutta alkoholi on ihmeellistä tavaraa. :) Tähän voisi vielä mainita, että viime juhannuksena olimme melkein samalla porukalla täällä meillä.

Itse aloittelin jo torstaina töiden jälkeen (olin yhdeksään asti iltavuorossa) ns. ”suojakänneillä”, eli tissuttelua aamu kuuteen asti. Piti ottaa muutama ja mennä nukkumaan, mutta ei sitten, kun seura oli ”hyvää” (poikaystäväni ja hänen paras ystävänsä). Sitten perjantaina, kun alkoi tulla porukkaa olin nukkunut 4 tuntia ja aloitimme taas juomisen ja pe-la välisenä yönä sattuivat kaikki nämä onnettomuudet. Nukuin jopa 5 tuntia. Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni myös aika kosteasti ja jälleen aamuun asti ja nukutuksi tuli 4 tuntia. Alkoi sunnuntaina hiukan olemaan heikompi happi kun oli kolme päivää ottanut (närästyyys♥) ja nukkunut viimeisen 4 vuorokauden aikana joku 12 tuntia. Sunnuntai maanantai välisenä yönä nukuin sitten kahdessa pätkässä 17 tuntia, että edes hiukan takaisin.

Siinä oli pitkääkin pitempi selvitys minun jussistani, miten muilla meni? :D

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Glee

13.6.2012 / Glee - Don't stop believin (pilot episode)

Ostin joku aika sitten Gleen 1.tuotantokauden Prismasta ja katsoimme sen pikkusiskoni kanssa melkein yhteen menoon. Seurasin 1. tuotantokauden telkkarista enemmän ja vähemmän aktiivisesti, muistin osan jaksoista. En tiedä enää mitä ajatellin kun katsoin sitä telkkarista, varsinkin kun en yleensä pidä musikaaleista, mutta nyt katsoessani tätä DVD:ltä rakastuin täydellisesti.

Juoni on aivan ihana, amerikkalainen stereotypinen koululaitos, mutta ennen kaikkea sarjan henkilöt ja heidän välinen kemiansa. Olin niiiiiin myyty. No okei, mitä voi olettaa kun hyvännäköiset kolmekymppiset miehet esittävät lukioikäisiä poikia? Lisäksi Cheeriosien valmentaja Sue Sylvesterin "pahisrooli" on niin paras ettei voi kuin nauraa. Minua pilkataan kun pidän kaikista teinisarjoista, mutta ihan oikeasti en voi sille mitään.

Vaikka olen nähnyt myös osan 2. tuotantokauden jaksoista, mutta kun ostin sen nyt eilen (maksoin itseni kipeäksi... murr!) niin petyin. En ole tosin katsonut kuin vasta ensimmäisen levyn siskoni kanssa, mutta petyin silti. En muistanut että toinen kausi oli niin tungettu lauluja täyteen. Ensimmäisellä kaudella laulut ja yleinen draama oli sopivassa suhteessa, mutta toisella hyvä että mahtuu puhetta laulujen väliin ja kausi on muutenkin hiukan sekava. Ihan kuin olisi jäänyt jotain väliin ja arg... No, katsotaan kuinka paljon mieleni muuttuu kun katson kauden loppuun.

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Uudestaan, uudestaan!

5.6.2012 / Petri Nygård - Takapihan kautta

Aloitin parin vuoden tauon jälkeen rakkaan harrastukseni - bloggaamisen. Yritän nyt alkaa taas kirjoitella suhteellisen aktiivisesti. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kirjoittanut jokusen blogimerkinnän koneen syövereihin, haen niitä jossain vaiheessa varmaan julkaistavaksi.

Pistin personalini tauolle tässä pariksi päiväksi - siis pariksi viikoksi. Tai sitten se venyi yli kuukaudeksi, enkä siltikään saanut kaikkea valmiiksi, vaan pistin sinä-osion remonttikylttien huomaan. Kävijöiden kannalta tärkeimmän osion! Mutta en jaksa enää taukoilla, koska se on ärsyttävää. Yritän kuitenkin mahdollisimman nopeasti päivittää sen osion. Kommentteja kuitenkin ulkoasusta ottaisin mielelläni vastaan.

Pääsin viime viikonloppuna juhlimaan omia lakkiaisiani. Olin hyvin onnellinen koko juhlan ja jatkot, kaikki meni lähes täydellisesti, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan. Myöhemmin voin laittaa tänne aiheeseen liittyvää kuvamateriaalia. :)

Jätän ensimmäisen julkaistun blogimerkintäni pariin vuoteen nyt tähän, toivottavasti kirjoittelen pian taas! See ya!

Kommentoi: vieraskirja ♠ tag-board

Bloggailua.